Pitäisikö meidän itse alkaa investoida kehitysapuun?

Alankomaiden kabinetti on päättänyt leikata merkittävästi kehitysapubudjettia. Joka vuosi 2,4 miljardia euroa vähemmän. Tällä viikolla ilmoitettiin, että kehitysapuun erikoistuneet kansalaisjärjestöt joutuvat tulemaan toimeen 0,4 miljardin euron budjetilla 1,4 miljardin euron sijaan.

Jos ulkomaankauppa- ja kehitysapuministeri Kleveristä riippuisi, me lakkauttaisimme kokonaan tuen kehitysmaille. Missä tahansa muualla motto "Alankomaat ensin" ei ole niin ilmeinen kuin kehitysapubudjetissa.

Maailmanlaajuinen kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on edelleen valtava. Tämä kuilu näkyy muun muassa kehitysmaiden pk-yritysten tyydyttämättömissä luottotarpeissa. IFC (International Finance Corporation) arvioi tämän niin sanotun rahoitusvajeen olevan noin 5,7 biljoonaa(!) dollaria.

Kehitysmaiden pienet ja keskisuuret yritykset ovat vielä enemmän kuin länsimaissa tärkein työpaikkojen ja työpaikkojen luomisen lähde. Näillä yrityksillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta saada asianmukaista rahoitusta, ja siksi niiden kasvumahdollisuudet ovat rajalliset. Kyynikko voisi jopa päätellä, että paikallisten työpaikkojen lisääminen olisi erinomainen keino torjua muuttoliikettä, jota tämä kabinetti pitää niin epätoivottavana.

En suostu uskomaan, että Alankomaista on tullut välinpitämätön maa tai että olemme yhtäkkiä tulleet sokeiksi maailmanlaajuiselle eriarvoisuudelle. Yhdistetään voimamme ja täytetään aukko, jonka Alankomaiden hallitus luo tulevina vuosina. Lendahand ei pysty tähän yksin - eikä sen tarvitsekaan. On paljon ryhmiä, jotka meidän ja sijoittajiemme tavoin uskaltavat katsoa maailmaa myönteisesti.

Niille, joilla on siihen varaa, tämä on ylivoimaisesti helpoin protestin muoto. Tuolla! Minun oli pakko saada tuo pois rinnastani.

Arno Hoogenhuizen, Lendahand toimitusjohtaja, koko tiimin puolesta.